Traumaoireet ja -diagnoosit

Tällä hetkellä Suomessa käytössä oleva kansainvälinen tautiluokitus (ICD-10) käsittää kaksi suoraan traumaattisiin tapahtumiin liittyvää diagnoosia. Nämä ovat akuutti stressireaktio ja traumaperäinen stressihäiriö. Tautiluokituksen uuden version (ICD-11) käyttöönottoa valmistellaan Suomessa vuosien 2023–2026 aikana. Tulevassa versiossa on mukana uutena diagnoosina monimuotoinen traumaperäinen stressihäiriö (cPTSD). Akuutti stressireaktio sitä vastoin tulee jäämään tautiluokituksesta pois.

Psyykkinen traumatisoituminen altistaa näiden psykiatristen häiriöiden lisäksi kuitenkin myös useille muille psyykkisille ja fyysisille oireille ja vaikeuksille. Etenkin pitkäaikaisella kroonisella traumatisoitumisella on usein moninaisia elämänlaatua heikentäviä seurauksia.

Akuutti stressireaktio (ASR)

Akuutti stressireaktio (ASR) on ohimenevä tila, joka kehittyy nopeasti, usein vain muutamissa minuuteissa, voimakkaan fyysisen tai henkisen stressin seurauksena. Oireet ovat tyypillisesti moninaisia ja nopeasti vaihtuvia. Yksilöllinen haavoittuvuus ja toisaalta selviytymiskyky vaikuttavat merkittävästi akuutin stressireaktion syntymiseen ja sen vakavuuteen.

Ensimmäisenä oireena on usein "huumaantunut" olo, tietoisuuden kentän supistuminen ja huomion kaventuminen sekä käsityskyvyn vaikeudet ja sekavuus. Tätä tilaa seuraa usein joko psyykkinen vetäytyminen tilanteesta aina ns. dissosiatiiviseen sulkutilaan saakka tai kiihtyneisyys ja yliaktiivisuus. Paniikkiahdistusoireita esiintyy myös usein. Tilanteeseen saattaa liittyä osittainen tai täydellinen muistinmenetys tapahtumien suhteen. Akuutin stressireaktion oireet häviävät yleensä muutamissa tunneissa tai päivissä.

Järkyttävään tilanteeseen joutuneen ihmisen tukemisessa ja akuutin stressireaktion lievittämisessä tärkeintä on tilanteen rauhoittaminen ja turvallisuuden tunteen lisääminen, konkreetti apu käytännön asioissa, mahdollisten fyysisten vammojen hoito sekä levon mahdollistaminen. Tapahtumia selkiyttävä jäsentäminen vähentää niiden herättämää ahdistuneisuutta, mutta akuutissa vaiheessa on kuitenkin parasta pidättäytyä viemästä keskustelua liiaksi trauman herättämien ahdistavien tunteiden suuntaan. Se saattaa jopa lisätä myöhemmän traumaperäisen stressihäiriön kehittymisen riskiä.

Lähivuosina käyttöön otettavassa uudessa tautiluokituksen versiossa (ICD-11) akuutti stressireaktio on siirretty kokonaan pois sairauksien joukosta. Kuitenkin hyvin ahdistavan kokemuksen yhteydessä ilmenevät dissosiatiiviset tai autonomisen hermoston aktivoitumisesta johtuvat keholliset oireet voivat olla merkki siitä, että oireilu on pitkittymässä ja kehittymässä traumaperäiseksi stressihäiriöksi (PTSD). Mikäli akuutin stressireaktion oireet kestävät yli kuukauden, tästä on yleensä kyse.

Traumaperäinen stressihäiriö (PTSD)

Traumaperäinen stressihäiriö syntyy viivästyneenä tai pitkittyneenä seurauksena stressaavaan tapahtumaan tai tilanteeseen (joko lyhytkestoiseen tai pitkäkestoiseen), joka todennäköisesti aiheuttaisi voimakasta ahdistuneisuutta kenelle tahansa. Tällöin traumaattiset kokemukset työntyvät tietoisuuteen jatkuvasti mielessä pyörivinä muistikuvina, hetkellisinä voimakkaina takaumina tai painajaisunina.

Tyypillisesti traumatisoitumisessa yhdistyy trauman uudelleen eläminen eri muodoissa emotionaaliseen "tunnottomuuteen", vetäytymiseen ihmissuhteissa, reagoimattomuuteen, kyvyttömyyteen kokea mielihyvää ja traumaa muistuttavien toimintojen ja tilanteiden välttämiseen.

Traumatisoitumisen tunnusmerkkejä ovat myös aiheettomat puolustautumisen toimintojen virittymiset. Aktiivisen puolustautumisen reaktiota ovat toimintaan valmistava jähmettyminen sekä itse toiminta: taistelu tai pako. Näiden toimintaimpulssien syntyminen johtaa kehon ja mielen ylivireystilaan, joka voi näkyä mm. psyykkisenä shokkitilana, pelkona tai aggressiona. Kehollisesti trauma koetaan usein jännittyneisyytenä, uniongelmina, säpsähtelynä sekä rentoutumisen vaikeutena ilmenevänä ylivireytenä. Tunnetasolla traumaan liittyy usein turvattomuuden, avuttomuuden ja syyllisyyden kokemuksia ja toisaalta vihaa ja raivoa.

Aktiivisen puolustautumisen pyrkimysten lisäksi traumatisoituminen voi johtaa myös passiiviseen puolustautumiseen pyrkiviin toimintoihin: alivireyteen ja lamaantumiseen. Traumatisoitumiseen liittyykin usein psyykkisiä ja kehollisia dissosiatiivisia oireita, joiden tarkoituksena on välttää kokemuksen sietämättömien osien pääsy tietoisuuteen. Tapahtuma jää tällöin yhdistymättä osaksi omaa elämänhistoriaa ja identiteettiä. Dissosiatiivisia oireita ovat esimerkiksi turtumuksen ja irrallisuuden tunne, tunnereaktioiden puuttuminen, vähentynyt tietoisuus ympäristöstä, itsensä tai ympäristönsä vieraaksi kokeminen sekä kyvyttömyys muistaa jotain traumaan keskeisesti liittyneitä tapahtumia.

Joskus traumaperäinen stressihäiriö voi jatkua kroonisesti useiden vuosien ajan ja lopulta aiheuttaa ns. tuhoisaa kokemusta seuraavan persoonallisuuden muutoksen. Tämä diagnoosi tulee korvautumaan tulevassa tautiluokituksessa paremmin tilannetta kuvaavalla monimuotoisen traumaperäisen stressihäiriön diagnoosilla. Psyykkinen traumatisoituminen saattaa johtaa myös personallisuuden rakenteeseen ulottuvaan dissosiatiiviseen oireiluun, kuten dissosiatiiviseen identiteettihäiriöön.

Monimuotoinen traumaperäinen stressihäiriö (cPTSD)

Monimuotoinen traumaperäinen stressihäiriö (Complex Post-Traumatic Stress Disorder, C-PTSD) kehittyy pitkäaikaisen, toistuvan tai kroonisen trauman seurauksena. Se liittyy usein lapsuudessa tapahtuneeseen pitkäkestoiseen väkivaltaan, hyväksikäyttöön tai laiminlyöntiin, mutta se voi syntyä myös aikuisuudessa koetun traumatisoitumisen seurauksena.

Tämä tila poikkeaa traumaperäisestä stressihäiriöstä (PTSD) oirekuvaltaan sikäli, että se sisältää monia lisäoireita ja ilmenemismuotoja. Siihen liittyy usein häiriintynyttä itsetuntoa ja itseidentiteettiä, pitkäaikaista tunteiden säätelyn vaikeutta, vaikeuksia ihmissuhteissa ja luottamuksen rakentumisessa, kehonkuvaan liittyviä ongelmia sekä somatisaatio- ja dissosiaatio-oireita. Monimuotoiseen traumaperäiseen stressihäiriöön liittyy myös usein pitkäaikaisia ja jatkuvia traumamuistojen työntymisiä tietoisuuteen sekä trauman uudelleenkokemista. Usein oirekuvaan liittyy myös voimakkaita ahdistus- tai paniikkioireita, unihäiriöitä, painajaisia, pelkoa ja aiheeton jatkuvaa valppaana olemista. Lisäksi voi olla kognitiivisia vaikeuksia etenkin keskittymisessä, muistissa ja päätöksenteossa.

Monimuotoinen traumaperäinen stressihäiriö voi vaikuttaa merkittävästi yksilön toimintakykyyn ja elämänlaatuun. Se voi aiheuttaa pitkäaikaista kärsimystä ja vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa, työelämässä ja päivittäisissä toiminnoissa. Monimuotoisen traumaperäisen stressihäiriön hoidossa usein oleellista on traumapsykoterapian ja moniammatillisen tuen tarjoaminen, jotta yksilö voi käsitellä traumaattisia kokemuksiaan, oppia selviytymiskeinoja ja vahvistaa itsensä säätelytaitoja.

© 2023 Manu Vesterinen